*

Veikko Tarvainen Mitä kello on silloin, kun kaikki kellot ovat pysähtyneet?

Gaza, Hammurabin laki ja Vanha testamentti

  • "Nelivuotias terroristi saatiin vihdoin tapettua"  Samankaltaisia kuvia kauheuksista löydetään kummaltakin puolelta helposti
    "Nelivuotias terroristi saatiin vihdoin tapettua" Samankaltaisia kuvia kauheuksista löydetään kummaltakin puolelta helposti

 

”Jos joku puhkaisee vapaan miehen silmän, niin puhkaistakoon hänen silmänsä.” (pykälä 196)

”Jos joku lyö vertaiseltaan mieheltä hampaan, niin lyötäköön häneltä hammas.” (pykälä 200)

 

Nämä ovat lauseita Hammurabin laista, joka luotiin Babyloniassa noin 1760 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.

 

Silmä silmästä -muodossa ajatus on peräisin Vanhasta testamentista:

 

”silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta,

palovamma palovammasta, haava haavasta, ruhje ruhjeesta”

(2. Mooseksen kirja 20 ).

 

Näitä periaatteita on noudatettu pitkään uskollisesti kummallakin puolen. Näitä periaatteista on noudatettu tuhoisan tuloksellisesti maailmanhistoriassa muuallakin.

 

Islaminuskoiset valloittivat Jerusalemin 600-luvun alkupuolella. Saman vuosisadan lopulla islamistit hallitsivat valtavaa aluetta Espanjasta Iraniin. Veri roiskui ja kurkkuja katkottiin.

 

Kristityt lähtivät ensimmäiselle rustiretkelle Jerusalemiin vuonna 1099. Veri roiskui ja kurkkuja katkottiin.

 

Vähän myöhemmin Saksassa valtaan äänestettiin Hitler. Veri roiskui, kauloja katkotiin. Ja juutalaisia kaasutettiin.

 

Tänään:

 

Edellisessä Israelein hyökkäyksessä Gazaan vuonna 2009 oli uhreja HS:n mukaan Israelin puolella 13 ja ja Gazassa 1300.

 

Satakertainen kosto.

 

Tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden nimissä tätä oli edeltänyt Hamasin jatkuva rakettituli

 

Miten Israelin hyökkäys edisti rauhan asiaa?

 

Miten Hamasin raketti-iskut edistivät rauhaa ja oikeudenmukaisuutta?

 

Oletan, että Hamasin raketti-iskuista kärsivär eniten siviilit. HS mukaan nyt Gazan ”sodan” uhreista 80 prosenttia on siviilejä, monet naisia ja lapsia.

 

http://www.hs.fi/ulkomaat/Gazassa+kuolleista+80+prosenttia+siviilej%C3%A4/a1405748580599

 

Kannattaako edelleen pitää tiukasti kiinni Hammurabin laista ja Vanhan testamentin kostonäkemyksistä?

 

Voisiko kokeilla neuvotteluja? Konpromisseja? Ihan oikeesti.

 

Voisimmeko kokeilla keskustelua, jossa ei keskitytä hyökkäämiseen vaan johonkin rakentavampaan, josta voisi myöhemmin käytänössä seurata edes tappamisen vähetämistä?

 

Vaikka syyttömien lasten vuoksi

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Hamas kaivoi niin konkreettisesti verta nenästään, ettei sotilasoperaatiolle tainnut enää olla vaihtoehtoa. Mutta muutoin on jo korkea aika israelilaisten ja palestiinalaisten välisen konfliktin lopulliseksi ratkaisemiseksi rauhanomaisesti.

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän tarvas kuva
Veikko Tarvainen

Kysymys ja tilanne herättää valtavasti tunteita. Moet kysymykset ovat sellaisia, joihin ei ole yhtä selvää vastausta.Ihan faktojen löytämisestä lähtien.

Parhaimmillaan keskustelussa ja väittelyssäkin voi löytää joitain uuusia näkemyksiä, jos haluaa löytää uutta ja jos ei ole 105 prosenttisesti varma omasta (tai oman Ryhmän) Ainoasta Oikeasta Näkemyksestä. Sitä saattaa auttaa se, että ottaa vaikkapa päivätorkut ennen kirjoittamista :-) Puhun tässä itselleni.

Käyttäjän JuhoPalmroos kuva
Juho Palmroos

Silmä silmästä tekee koko maailmasta sokean, sanoi Gandhi joskus.

Käyttäjän StefanTallqvist kuva
Stefan H. Tallqvist

Veikko Tarvainen kirjoitti: ”Voisimmeko kokeilla keskustelua, jossa ei keskitytä hyökkäämiseen vaan johonkin rakentavampaan, josta voisi myöhemmin käytänössä seurata edes tappamisen vähetämistä?”

Lähi-idän historia on käsitelty laajasti Urantia-teksteissä. Teos mainitsee myös Hammurabin lait ja Mooseksen kirjoitukset yhdessä, samaan tapaan kun sinä!
=

Sellainen planeettamme kehitys, joka vähitellen johtaa maailmanrauhaan, on tunnettu ja se on seuraava:

(1489.3) 134:5.12 Rauhaa ei Urantialle saada, ennen kuin jokainen niin kutsuttu suvereeni kansakunta luovuttaa sodankäymisvaltansa koko ihmiskunnan kattavalle edustukselliselle hallitukselle:

Laajempi ote Urantia-tekstistä:

(1488.5) 134:5.7 Sodat vähenevät, sitä mukaa kun suvereenisuus siirtyy pienemmiltä ryhmiltä suuremmille. Toisin sanoen pienempien kansakuntien keskenään käymät vähäisemmät sodat vähenevät, mutta suursotien mahdollisuus kasvaa sitä mukaa, kuin suvereenisuutta harjoittavat kansakunnat käyvät yhä suuremmiksi. Kun koko maailma on ennen pitkää tutkittu ja otettu haltuun, kun kansakuntia on vain muutamia ja ne ovat vahvoja ja voimakkaita, kun nämä suuret ja oletetusti suvereenit kansakunnat joutuvat rajakkain, kun vain valtameret erottavat niitä, silloin on näyttämö valmis suursodille, maailmanlaajuisille selkkauksille. Niin kutsutut suvereenit kansakunnat eivät voi elää rinnakkain ilman, että siitä aiheutuu selkkauksia ja syttyy sotia.

(1488.6) 134:5.8 Selitys siihen, miksi poliittisen suvereenisuuden kehittyminen perheen tasolta koko ihmiskunnan tasolle, on niin vaikeaa, piilee kaikilla näiden välissä olevilla tasoilla ilmenevästä vitkaisuudesta johtuvassa vastustuksessa. Perheet ovat aika ajoin uhmanneet sukukuntaa, kun sukukunnat ja heimot taas ovat useinkin kaivaneet maata alueellisen valtion suvereenisuuden alta. Poliittisen suvereenisuuden jokaista uutta ja eteenpäin vievää kehitysvaihetta hämmentävät ja haittaavat (niin kuin on aina ollut) poliittisen organisoitumisen aikaisemmista kehitysvaiheista koostuvat luurankovaiheet. Ja asia on näin siksi, että ihmisten lojaalisuudentunteita, kun ne on kerran herätetty, on vaikea kohdistaa toisin. Sama lojaalisuus, joka mahdollistaa heimon kehittymisen, vaikeuttaa puolestaan heimoa ylempänä olevan rakennelman — alueellisen valtion — kehittymistä. Ja sama lojaalisuus (isänmaallisuus), joka mahdollistaa alueellisen valtion kehittymisen, mutkistaa suunnattomasti koko ihmiskunnan hallituksen evolutionaarista kehittymistä.

(1488.7) 134:5.9 Poliittinen suvereenisuus kehkeytyy itsemääräämisoikeuden luovuttamisesta; ensin niin tekee yksilö perhepiirissä, sitten sen tekevät perheet ja suvut suhteessaan heimoon ja sitä laajempiin ryhmittymiin. Tämä asteittain tapahtuva itsemääräämisoikeuden siirtäminen pienemmiltä yhä suuremmille poliittisille organisoitumille on idässä Ming- ja mogulidynastioiden perustamisesta alkaen yleensä edennyt vähentymättömällä voimalla. Lännessä tämä prosessi oli käynnissä yli tuhannen vuoden ajan, aina maailmansodan päättymiseen saakka, jolloin valitettava takaperoinen kehityssuunta käänsi tämän normaalin kehityskulun tilapäisesti taaksepäin palauttaessaan lukuisille Euroopan pikku ryhmille jo pinnan alle painuneen poliittisen suvereenisuuden.

(1489.1) 134:5.10 Urantia saa nauttia kestävästä rauhasta, vasta kun niin kutsutut suvereenit kansakunnat luovuttavat suvereenit valtaoikeutensa järkevyyttä osoittaen ja täyteen määräänsä ihmisten veljeskunnan käsiin — ihmiskunnan hallitukselle. Internationalismi — kansainliitot — eivät voi milloinkaan tuoda pysyvää rauhaa ihmiskunnalle. Maailmanlaajuiset valtioiden liittokunnat estävät kyllä tehokkaasti vähäisempiä sotia ja pitävät pienempiä kansakuntia kutakuinkin aisoissa, mutta ne eivät estä maailmansotia eivätkä hillitse maailman kolmea, neljää tai viittä voimakkainta hallitusta. Todellisten selkkausten sattuessa jokin näistä maailmanvalloista eroaa liitosta ja julistaa sodan. Kansakuntia ei voi estää ryhtymästä sotaan niin kauan kuin niitä saastuttaa kansallisen suvereenisuuden petollinen myrkky. Kansainvälisyys on askel oikeaan suuntaan. Kansainväliset poliisivoimat estäisivät monet vähäisemmät sodat, mutta ne eivät kykene estämään suursotia, maailman suurten sotilashallitusten välisiä selkkauksia.

(1489.2) 134:5.11 Sitä mukaa kuin varsinaisten suvereenien kansakuntien (suurvaltojen) lukumäärä vähenee, sitä mukaa lisääntyvät myös sekä ihmiskunnan hallituksen mahdollisuudet että sellaisen tarve. Sitten kun olemassa on enää muutama todellakin suvereeni (suur)valta, niiden joko täytyy ryhtyä taisteluun elämästä ja kuolemasta kansallisen (maailmanvallan) ylivaltiuden saavuttamiseksi, tai muussa tapauksessa niiden täytyy luopua tietyistä suvereenisuuteen kuuluvista erioikeuksista; niiden täytyy luoda ylikansallisen vallan perusydin, joka toimii koko ihmiskunnan kattavan todellisen suvereenisuuden alkuituna.

(1489.3) 134:5.12 Rauhaa ei Urantialle saada, ennen kuin jokainen niin kutsuttu suvereeni kansakunta luovuttaa sodankäymisvaltansa koko ihmiskunnan kattavalle edustukselliselle hallitukselle. Poliittinen suvereenisuus on maailman kansoissa myötäsyntyistä. Kun Urantian kaikki kansat ovat mukana muodostamassa maailmanhallitusta, niillä on oikeus ja valta tehdä tällaisesta hallituksesta suvereeni. Ja kun tällainen edustuksellinen eli demokraattinen maailmanvalta valvoo maailman maa-, ilma- ja merivoimia, silloin voi vallita rauha maassa ja hyvä tahto ihmisten kesken — mutta vasta silloin.

(1489.4) 134:5.13 Käyttäkäämme merkittävää yhdeksännentoista ja kahdennenkymmenennen vuosisadan esimerkkitapausta: Amerikan liittovaltion neljäkymmentäkahdeksan osavaltiota ovat jo pitkään saaneet nauttia rauhasta. Ne eivät enää sodi keskenään. Ne ovat luovuttaneet suvereenisuutensa liittohallitukselle, ja hyväksymällä sotaselkkausten sovittelumenettelyn ne ovat luopuneet kaikista itsemääräämisoikeuden harhakuvaan perustuvista vaatimuksista. Vaikka jokainen osavaltio sääteleekin omia sisäisiä asioitaan, se ei kuitenkaan puutu ulkomaansuhteisiin, tulleihin, maahanmuuttoon, sotilaallisiin asioihin eikä osavaltioiden väliseen kauppaan. Yksittäiset osavaltiot eivät myöskään puutu kansalaisuutta koskeviin kysymyksiin. Nämä neljäkymmentäkahdeksan osavaltiota joutuvat kärsimään sodan kauhuista, vasta kun liittohallituksen suvereenisuus on jollakin tavoin uhattuna.

Käyttäjän VilleMaki kuva
Ville Mäki

Kyllähän kummallakin puolella on rauhaahaluavia, mutta on myös paljon niitä, joita ei rauha kiinnosta, varsinkin palestiinalaisten puolella. On esitetty useampia rauhanratkaisuja, mutta usein ne ovat tyssäneet palestiinalaispuolen vastustukseen. Ja kun joillakin järjestöillä on tavoitteena Israelin totaalinen hävittäminen. Ei tosin Israelkaan aina niin järkevästi toimi. Etenkin siirtokuntahankeet eivät rauhaa vie eteenpäin, pikemminkin päinvastoin.

Toimituksen poiminnat