Veikko Tarvainen Mitä kello on silloin, kun kaikki kellot ovat pysähtyneet?

Rakennemme rumaa yhteiskuntaa

Äiti, osta ruokaa! Äiti, osta ruokaa! Äitii, osta ruokaa!”

Lohdutonta itkua. Lohdutonta itkua. Noin kolmivuotias poika itkee, itkee ja toistaa uudestaan ja uudestaan samaa lausetta tuskaisesti kaupan kassalla. Äiti on aivan hiljaa. Kaukaa en näe, mitä äiti ostaa.

Sitten itku ja huuto jatkuu tuulikaapissa. Kun lähden kaupasta ulos. Poika istuu pakkasessa lumisella asfaltilla ja äiti seisoo muovikasssien kanssa viiden metrin päässä.

Äiti mene pois!” Äiti mene pois” ”Äiti mene pois!”

Ajattelen kysyä:

Voinko auttaa jotenkin?”

En kysy.

Tunnen, etten voi.

Kävelen poispäin sadan metrin päähän. Kun itku ei kaikkoa korvistani, pysähdyn ja käännyn. Itku ja huuto jatkuu ja jatkuu.

Epäröinnin jälkeen otan puhelimen esiin ja päätän soittaa lastensuojelun päivystykseen: hyvin outo tapaus: mitä tehdä?

Onneksi - tai onnettomuudeksi – juuri silloin poika nousee ja lähtee äidin matkaan.

En yhtään tiedä, mistä oli kysymys. Ehkä se ei ollut niin vakavaa kuin miltä näytti. Tai ehkä se oli paljon vavampaa kuin miltä näytti.

Oli miten oli, on entistä selvempää, entistä näkyvämpää, kuinka syrjäytyneiden, ja väliin myös ei-syrjäytyneiden, perheiden lasten asema on yhä hankalampi. Ja heidän on yhä vaikeampi saada apua yhä pahempiin ongelmiinsa, toteaa mm. lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila.

http://lapsiasia.fi/wp-content/uploads/2018/02/LA_eduskuntakertomus_2018...

Niinsanotut päättäjät sanovat, että meidän pitää säästää. 

Taloudelinen syrjäytyminen on lapsille myös häpeän stigma. Jos siihen liittyy koulutuksellinen ja kulttuurinen syrjäytyminen kuten usein liittyy, yhteiskunnallinen astrologiakartta ennustaa vähemmän tai enemmän kolkkoa kohtaloa. Puhumattakaan, jos kuvioissa on mukana väkivaltaa ja päihteitä.

Mutta yhä useampi ajattelee, että jokainen on oman onnensa seppä. Yhä useampi hyvätuloinen halveksii ja vihaa vähäosaisia - ja päimvastoin. 

Jokaisen meistä on hyvin vaikeaa ajatella jotain, pientäkin, uusiksi, mutta juuri tässä yhteiskunnallisen onnen kysymyksessä kannattaisi miettiä ihan konkreettisia tapauksia ja myös niiden seurauksia. 

Vihaa ja katkerutta kylvetään niin suomalaisetn kesken kuin eri kulttuurien kesken. Mitään hyvää siitä ei seuraa, vaikka moni niin kuvittelee vihan voimissaan.

Jospa joku tai jopa jotkut poliittiset voimat nostaisivat näkyvästi esille kaikein heikoimpien yhteiskuntaryhmien tilanteet kuten syrjäytyneiden lasten ja syrjäytyneiden vanhusten.

Ehkä niin ei tule koskaan käymään, kun nuo ryhmät eivät saa, eivät kykene tai eivät jaksa äänestää.

Veikko Tarvainen

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän PiviKopsa kuva
Päivi Kopsa

.
Itselläni on pari vastaavaa tilannetta, vielä ehkä pahemman tuntuista.
Toiseen puutuin, toiseen en. Silloin kyseessä hiukan varttuneemmat lapset Kumpainenkin jäi puseron alle raskaasti.
.
Nyt ajattelen, että täytyy olla etukäteen valmiit pasmat; päättää pyrkiä heti kysymään "voinko auttaa "? Polku lähtee siitä johonkin suuntaan aukeamaan. Ja yrittää myös saada jonkun yhteyslinkin lapseen, niin kauan kuin on se tilanteessa mahdollista.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Vaikea valinta. Mahdollisesti uhmaikäisen lapsen käyttäytymisen perusteella ei kenenkään kannata ryhtyä tekemään ilmoituksia, eikä lapsen käytöksestä voi vetää johtopäätöksiä. 3-vuotias ei osaa vaatia äitiään ostamaan ruokaa kaupasta nälkäänsä ja "äiti" (tai isä) mene pois" -huutaminen voi olla täysin normaalia kehitysvaiheeseen liittyvää käytöstä. Itsekin olen joskus jättänyt ostoskärryn siihen ja roudannut huutavan lapsen kainalossa pois kaupasta rauhoittumaan.

En tiedä mistä tässä asiassa oli kyse ja on hyvä olla huolissaan ympäristöstä, pisteet blogistille, mutta blogista ei ilmennyt mitään miksi sivullisen olisi pitänyt soittaa viranomaisille.

Lapsiperheiden köyhyys ja vanhempien ongelmat ovat iso ongelma ja siihen pitäisi nykyistä enemmän puuttua. Se ei onnistu leikkaamalla lapsilisiä tai mielenterveyspalveluita.

Käyttäjän PiviKopsa kuva
Päivi Kopsa

Sepä tässä juuri on, että mitä sanoit on se todennäköisin vaihtoehto. Ja kuitenkin on mahdollista, että vakavampaakin on menossa. Avoin kohtaaminen jää kai ainoaksi mahdollisuudeksi silloin kun tuo tuntuu menevän yli äyräiden.

Käyttäjän VesaLevonen kuva
Vesa Levonen

Ei ollut vielä perusteita soittaa viranomaisille, mutta ehkä blogisti olisi voinut vielä yrittää jututtaa äitiä lisää, että olisi selvinnyt mistä on kyse. Olen lukenut paljon ihmisiltä tulleita kirjeitä ja kyllä ongelmat ovat monessa perheessä todella pahoja. Leikata ei pitäisi missään nimessä, apua he tarvitsevat jo moneen muuhunkin asiaan kuin akuuttiin rahapulaan ja sitä kautta ruoan ostamiseen ja muihin tarpeellisiin kulutustarvikkeisiin. Tämä on surullista, rumaa yhteiskuntaa kohti ollaan menossa.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Joskus sivullinen voi aiheuttaa vakaviakin ongelmia puuttuessaan yksittäiseen tilanteeseen, jonka syistä tai taustoista hänellä ei ole ns. hajuakaan.

Tämä koskee kaikkea viranomaistoimintaa, ei pelkästään lastensuojelua.

Suuri osa perättömistä lastensuojeluilmoituksista esikäsitellään pois, mutta tämäkin ylimääräinen työ rasittaa ylikuormittunutta organisaatiota täysin tarpeettomasti.

Ilman "Tarvaisia" viranomaiset voisivat keskittyä käsillä oleviin avoimiin juttuihin ilman tarvetta repeillä sinne sun tänne.

Tuli muuten esimerkkinä sivullisen puuttumisesta tapahtumiin mieleen, että tietyillä kumiseoksilla on sisällä lämpimässä säilytettyinä samankaltainen ominaishaju kuin kannabiksella.

Ihmettelin kerran, onko kaverini pössytellyt, kun hänen asunnossaan leijaili makeahko tuoksu. Asia selvisi kun ilmeni, että hän oli vaihtanut polkupyöränsä renkaisiin uudet sisäkumit.

En tehnyt asiasta ilmoitusta viranomaisille, joten kaverini välttyi esim. mahdolliselta kotietsinnältä.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Missäs tässä nyt oli se ruma yhteiskunta?

Kaupassa itkupotkuraivareita vetävän kolmivuotiaan kanssa on ihan riittävän haasteellista hoitaa tilanne rauhallisesti ilmankin, että hyvällä mielikuvituksella varustettu sivullinen tulee kyselemään tyhmiä, tai soittelee lastensuojeluun.

Äkkiseltään voisin kuvitella, että siellä lastensuojelussakin on parempaa tekemistä, kuin tarjota kriisiterapiaa kiukuttelua nähneille aikuisille.

Pekka Iiskonmaki

”Äiti, osta ruokaa! Äiti, osta ruokaa! Äitii, osta ruokaa!”

Alkoholi on jo niin kallista Suomessa, että rahat eivät riitä ruokaan.

Syntyvyys on pudonnut jyrkästi.

Käyttäjän IlkkaVuori kuva
Ilkka Vuori

Niin noh, näistä Tarvaisista ja muista huomaa kyllä sen, että Suomessa syntyvyys on todellakin alhainen: Kaikki kiukuttelevat lapset ovat heille niin harvinainen näky - että siitä saa traumoja ja pitää yrittää siksi lopettaa huuto jo alkuunsa: jakamalla rahaa - tai soittamalla poliisille - viranomaiselle ylipäätään.

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Ihan liikaa ehkä yritetään ratkaista lapsiköyhyyden ja pahoinvoinnin ongelmia lastensuojelun avulla . " Lasu"- ilmoituksista on tullut myös yksi kiusaamisen muoto, mikä kyllä o i k e a s t i osoittaa, miten sairas yhteiskuntamme on.

Sikäli blogi on hyvin perusteltu ja havainnollistaa monia pielessä olevia asioita.
Mm sen, että ( jostain syystä) ensimmäisenä mieleen tulee se, ettei lapsi ole saanut ruokaa, ettei äiti ole sitä ostamassakaan , että syynä on " viina" ja lääke tähän kaikkeen lastensuojelu.

Tosiasiassa 3- vuotias on vauva, joka saattaa raivota mistä hyvänsä ja
pitää " ruokana" mitä hyvänsä.
Perheiden ( erit äitien) taakkaa lisää suuresti se, että suhtautuminen tilanteeseen on usein julkisissa tiloissa juuri tämä.

Sinänsä olen blogistin kanssa hyvin yhtä mieltä: yhteisömme ja yhteiskuntamme on julma, kylmä ja monessa mielessä sairas.

Pekka Iiskonmaki

''Sinänsä olen blogistin kanssa hyvin yhtä mieltä: yhteisömme ja yhteiskuntamme on julma, kylmä ja monessa mielessä sairas.''

Suomea ei rakennettu ihmisille, koska päättäjien mielestä Suomessa on väärä kansa.

Pohjolan Hellaa on toteutunut.

Päättäjät eivät ole tyytyväisiä, vaikka ollaan Kreikan tiellä.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Ennen kuin voin sanoa tuon tarinan kertovan yhteiskunnasta yhtään mitään, haluaisin tietää, mitä tuo tarinan lapsi "ruualla" tarkoitti. Jos hän tarkoitti sillä kaalia, hernekeittoa ja ruisleipää -- että äidillä ei ollut varaa niihinkään -- niin sitten tarina on kyllä hälyttävä. Mutta jotenkin epäilen ennemmin, että lapsi viittasi "ruualla" omaan lempiruokaansa, jota äiti ei nyt sillä kerralla jostain -- taloudellisesta tai ihan muusta -- syystä suostunut ostamaan.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Tai sitten kotona odotti höyryävä lihapata mutta äidin piti piipahtaa nopeasti kaupassa ostamassa tampooneja, hiuslakkaa tai jääskrapan. Kuten moneen kertaan todettu, mehän emme tiedä mitään tapauksen taustoista.

Toivottavasti ihmiset eivät tosiaan ala soittelemaan lastensuojeluun aina kun kaupassa on kiukutteleva tenava. En tiedä onko blogistilla omia lapsia mutta voin vakuuttaa, että tuo on aika lailla arkipäivää ja menee ohi. Ei merkki syrjäytymisestä.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Hyvä yhteiskunta on sellainen joka pitää omistaan huolta.

Nykyään on avunsaajat ihan muut.

Apu ei aina ole suinkaan rahaa. Se on yhteenkuuluvuuden tunnetta, arvojen ja rakenteiden valmistamista. Perinteita ja käytäntöjä.

Nykyään arvoja poljetaan, perinteitä halveksitaan. Yhteenkuuluvuuden sijaan on tullut muiden liehittely ja oman kulttuurin vähättely ja halveksinta.

Heikoimmat tipahtavat tässä yhteiskunnassa täysin kyydistä.

Käyttäjän PontusJanKristianSderblom kuva
Pontus Söderblom

Olen saman mitä viimeisessä lauseessasi oli havainnoinut ja herännyt puolustamaan heikoimmassa asemassa olevia.
Pidin leipäjonoista tilaisuuden taannoin Eduskuntatalolla, kutsutuista edustajista tuli paikalle vain kolme ja jokaisesta puolueesta olin pyytänyt yhden. Näin paljon välittävät meidän valitut kansan heikoimmmassa asemassa olevista ja käskin heitä häpemään, norsunluutornista kun ei hätä kuulu ei näy.Media oli myös käsketty pysymään poissa, tai ainakaan sitä ei näkynyt. Eräs eräs edustaja vastasi sähköpostilla heidän järjestävän yhteinen pöytä hanketta ja suositteli pyhästi sitä. Kuitenkaan tuo ei ole oikea ratkaisu, kerran päivässä jos tarjotaan ateria yhteisruokailussa ja laitetaan ruokajonot piiloon.
Ps.Leipäjonokassista saa maukkaat ruoat kotona tehtyä, moneen ateriaan.

Toimituksen poiminnat